...jatkuu
Taolaisuuden ja sitä kautta myös Taolaisen Qigong:in historia pohjautuu muinaiseen shamanismiin. Jo yli 5000v sitten erilliset heimokansat asuttivat Keltaisen Joen rantoja pohjoisessa Kiinassa. Nämä kansat eivät olleet kehittäneet kansallista identiteettiään eivätkä ne vaeltaneet kauaksi pölyisen tasangon läpi virtaavan joen rannoilta. Heidän hallitsijansa olivat sankareita, jotka ajoivat vaaralliset villieläimet pois ja taistelivat voitokkaasti jatkuvana uhkana olevia tulvia vastaan. Nämä päälliköt omasivat epätavallisia voimia. He olivat elementtien mestareita, joet taipuivat heidän tahtoonsa, kasvit ja eläimet puhuivat heille ja kertoivat salaisuutensa. He olivat yhteydessä näkymättömien voimien kanssa ja matkustivat yli taivaan ja ali maan kerätessään tietoa, joka auttaisi heidän kansaansa. Eräs tunnetuimmista oli legendaarinen Suuri Yu.
Legendan mukaan Yu ei ollut tavallinen kuolevainen. Hänellä ei ollut äitiä ja hän tuli maailmaan suoraan isänsä kehosta. Heimopäällikkö Shun oli valinnut hänen isänsä Gun:in taistelemaan kansaa uhkaavaa tulvaa vastaan. Gun epäonnistui ja voimat rankaisivat häntä kuolemalla. Gunin keho jätettiin hylättynä vuorelle kolmeksi vuodeksi, jona aikana Yu eli isänsä sisällä. Kun Gun palautettiin elämään, hän muutti itsensä välittömästi ruskeaksi karhuksi, aukaisi vatsansa ja otti ulos poikansa. Yu myös muutti itsensä karhuksi ja tarina kertoo, että koko elämänsä ajan Yu vaihtoi muotoaan karhun ja ihmisen välillä ja oli kävellessään aivan kuin karhu. Kun Yu kasvoi, hän sai Pyhiltä Voimilta mystisen Sui Jing - Vesien Kirjan. Yu matkusti toistuvasti tähtiin saadakseen oppia taivaallisilta hengiltä. Yun Askeleet; voima tanssi, jonka askeleet kantoivat hänet taivaisiin ovat yhä tallessa Taolaisissa kirjoituksissa. Näitä liikkeitä ovat tanssineet jo sukupolvien ajan Taolaiset papit, mystikot, velhot ja sisäisten kamppailulajien harjoittajat. Yu ei ainoastaan kyennyt muuttamaan itsensä eläimeksi, hän myöskin luotti ja ymmärsi niitä. Kerran Yu näki mustan kilpikonnan nousevan joesta. Sen kilvessä oli Loshu Bagua kuvio, joka kuvasi virtauksen ja muutoksen luonnetta universumissa ja josta tuli kiinalaisten ennustusmenetelmien perusta. Vielä tuhansia vuosia näiden legendaaristen aikojen jälkeen tietäjät pukeutuivat karhun nahkaan muristen ja liikkuen kuin karhu tanssiessaan Yun Askel -voima tanssia Yu Suuren kunniaksi, ja saadakseen hänen voimansa.

Zhou dynastian (1050-771ea) aikaan shamaanien velvollisuutena oli:
Henkien kutsuminen; Shamaanien eräs tärkeimmistä tehtävistä oli kutsua henkiä kuolevaisten maailmaan ja antaa oma kehonsa niiden käyttöön vierailun ajaksi. Seremonia yleensä alkoi transsiin vievällä tanssilla, joka mahdollisti hengen saapumisen shamaanin kehoon.
Unien tulkinta; Unien ajateltiin olevan enteitä, jotka olivat yhteydessä shamaanin matkoihin toisiin maailmoihin. Heidän tehtävänä oli tulkita näitä viestejä hengiltä. Kuolleen sielun kutsumisseremonian suorittavaa shamaania kutsuttiinkin Unien Mestariksi. Vaikka ei-shamaanin unet olivat myöskin viestejä hengiltä, ne eivät olleet näkijänsä hallinnassa, kun taas shamaanin unet olivat tietoisia matkoja toisille olemassaolon alueille, ja hän oli täydessä kontrollissa koko unimatkansa ajan.
Enteiden tulkinta; Shamaani huomioi muutoksia luonnossa, ennusti tapahtumien tulevaa kulkua ja päätteli niiden avulla oikean ajan aloittaa tiettyjä toimintoja ja seremonioita. Zhou dynastian shamaanit olivat Yi Jing – Muutoksen Kirjan oppineita ja ennustamisen mestareita.
Sateen tekeminen; Sateen tekemisseremonia sisälsi tanssia ja laulua. Kiinalainen kirjanmerkki joka tarkoittaa henkeä -ling; 靈- sisältää kolme radikaalia: ylin tarkoittaa sadetta, keskimmäisessä osassa on kolme suuta ja alin tarkoittaa shamaania. Shamaani usein suostutteli sateen lähettäviä Pyhiä Voimia ankarilla askeettisilla menoilla.
Parantaminen; Parantaminen kuului sekä hyvien että pahantahtoisten henkien kanssa toimivalle shamaanille, koska sairauden katsottiin olevan seurausta siitä, että pahantahtoinen henki oli vallannut kehon.
Kun shamanismi muualla heikkeni, niin se säilyi alueilla Yangtsejoen laaksossa ja silloisen Kiinan kaakkoisrannikolla. Näitä alueita hallitsi kolme kuningaskuntaa Chu, Wu ja Yue, joita pidettiin pohjoisten hallitsijoiden huoneissa barbaarisina ja primitiivisinä. Ihmisten pohjoisessa hylätessä uskonsa maan henkiin kirjoitustaidon leviämisen myötä, etelässä luonnon voimiin vielä luotettiin. Näiden alueiden shamaanit käyttivät talismaaneja, loitsuja ja mantroja torjuakseen pahantahtoisia henkiä, hillitäkseen villejä eläimiä ja ihmisten keskinäisissä taisteluissa. Tästä kulttuuriympäristöstä nousivat Taolaisen filosofian ehkä tunnetuimmat mestarit, Laozi, jonka nimeen liitetään eräs muinaisen Kiinan kuuluisimmista teoksista Dao De Jing (Tao Te Ching), sekä Zhuangzi, jonka kirjoituksissa mm. ensimmäisen kerran mainitaan Taolainen Daoyin Qigong.