Qigongin historiaa; filosofiaa ja uskontoa

...jatkuu

Shamanismin perintö Taolaisen uskonnon kehityksessä
Shamanististen menetelmien säilyminen ilmeni selvimmin Han dynastian (206ea-219) aikana ilmaantuneen Taolaisuuden uskonnollisissa ja maagisissa aspekteissa. Kuten Yuehin shamaanit, Taolaiset maagikot käyttivät loitsuja ja talismaaneja torjuakseen pahoja henkiä, sekä parantaakseen sairaita. Veden ja peilien käyttö taian välineinä taistelussa pahansuopia ja tuhoavia voimia vastaan on nähtävissä Taolaisessa magiassa vielä tänäkin päivänä. Toinen selkeästi shamanistinen perintö on Yun Askel -voimatanssi ja lento tähtiin. Tämä shamanismin aspekti löysi tiensä Taolaiseen mystiikkaan neljännen vuosisadan Shangqing koulukunnassa ja inspiroi kirjoituksia, joista tulisi Taolaisen Kaanonin, Daozang:in tärkeä osa. Matka alamaailmaan tuli myöskin keskeiseksi Taolaisessa magiassa ja mystiikassa mm. Dong Fang Shuon toimesta. Hän oli Han dynastian aikainen Taolainen Fang Shi ja kirjoitti mm. kuinka matkustaa Kiinan viiden pyhän vuoren juurien läpi. Tänään tästä löytyy elementtejä Taolaisten pappien matkatessa alamaailmaan pelastamaan pahojen henkien kaappaamia sieluja. Ehkä vielä suurempi merkitys Taolaisuuteen oli shamanismin vaikutus Laozin ja Zhuangzin filosofiaan. Tämä jää usein huomioimatta, koska monet tutkijat pitävät Taolaista filosofiaa -Daojia ja taolaista uskontoa -Daojiao Taolaisen ajattelun vastakkaisina haaroina. Kuitenkin, sekä Laozi että Zhuangzi molemmat syntyivät ja kasvoivat feodaalisen Chun alueella ja olivat lapsuudestaan asti voimakkaan shamanistisen kulttuurin kasvatteja.

Uskonnollisen Taoismin alku Läntisen Han dynastian aikakaudella
Zhang Daolingin sanotaan suuressa määrin yksin luoneen Taolaisesta filosofiasta Taolaisen uskonnon Itäisen Han dynastian kaudella (25-219). Voi kuitenkin sanoa, että jos siihen liittyvät historialliset puitteet eivät olisi olleet paikallaan, hän tuskin olisi saanut sitä aikaan; useat osatekijät yhdessä edesauttoivat muutosta.
Kiinan yhdistyminen Qin dynastian toimesta toi lopun palkattujen valtiomiesten ja kiertävien poliittisten neuvonantajien kysynnälle. Monet heistä olivat kuitenkin oppineita myös mm. pitkäikäisyyden, kuolemattomuuden, parantamisen, magian, geomansian ja ennustamisen taidoissa. Näin Han dynastian alkuaikoina syntyi uusi ja ainutlaatuinen yhteiskunnallinen luokka Fang Shi, Esoterismin Mestarit.
Han dynastian Fangshi voitiin jakaa karkeasti kahteen ryhmään. He, jotka olivat erikoistuneet magian ja taikuuden lukuisiin erilaisiin muotoihin, ennustamiseen ja parantamiseen, sekä esoteerikot, joiden erikoisalaa oli yangsheng -elämän kultivointi, sekä pitkäikäisyyden ja kuolemattomuuden saavuttamisen taidot. Keski- ja yläluokkaan kuuluvien keskuudessa näiden taitojen tavoitteleminen oli suosittua, mutta ei niinkään maanviljelijöiden, palvelijoiden ja muiden vähemmän onnekkaiden joukoissa. Heillä ei ollut aikaa tällaiseen ylellisyyteen. Heille elämä oli välillä niin viheliäistä, että pitkäikäisyys tarkoitti vain jatkettua kärsimystä. Mitä he halusivat ja tarvitsivat, oli varmistua siitä että myrskyt ja kuivuus eivät tuhoaisi heidän satoaan ja että he saisivat suuren ja terveen perheen, joka jaksaisi tehdä töitä pelloilla. Fangshi, jotka vastasivat heidän tarpeisiinsa, olivat maagikkoja. Heidän taikaansa kutsuttiin talismaani magiaksi, koska he käyttivät symboleja ja voimasanoja kutsumaan henkiä parantamaan ja suojelemaan.
Toinen tekijä joka edesauttoi Taolaisuuden muuttumista filosofiasta uskonnoksi oli usko henkien hierarkiaan ja tapa kunnioittaa heitä lahjoilla. Tämän järjestäytyneen uskonnon alkumuodon puolestapuhuja oli Mozi, joka tunnetaan yleisesti paremmin opetuksestaan universaalista rakkaudesta ja itseuhrauksesta. Sotivien Valtioiden (n.475-221ea) aikakauden loppuvaiheessa Mozin seuraajat, Mohistit, olivat kehittäneet systemaattisen menetelmän antaa lahjoja pyhille voimille, ja niinpä he pystyttivät eri puolille lukuisia pyhäkköjä kunnioittamaan alueen suojelushenkiä. Mohistit opettivat ihmisiä pitämään niistä huolta, ja kun he menettivät vaikutusvaltansa Han dynastian aikana, pyhäköt jäivät. Siten, kun Taolaisuus alkoi pystyttää omia pyhäkköjään, se itseasiassa vain jatkoi jo olemassa olevaa traditiota. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että kiinalaisessa kulttuurissa lahjojen antaminen esi isille tai pyhille voimille ei ole palvomista. Seremonialliset lahjat pyhäköissä on johtanut monet länsimaalaiset ymmärtämään virheellisesti, että kiinalaiset palvovat esivanhempiaan. Esivanhempia muistetaan ja kunnioitetaan uhrilahjoilla. Samoin lahjojen antaminen pyhille voimille on tapa kunnioittaa ja kiittää heitä suojelusta ja avusta.
Keskeistä uskonnollisen Taolaisuuden uskomusten ja harjoitusten ymmärtämiseksi on ymmärtää kiinalaisten suhde pyhiin voimiin. Vaikka uskonnollinen Taolaisuus esittelikin uusia henkiä ja jumaluuksia, seremonioiden ja uhrilahjojen kulttuurellinen merkitys on säilynyt muuttumattomana läpi koko Kiinan historian.
Kolmas muutosta edesauttanut tekijä oli valtion virallisen seremonia toiminnan rappeutuminen. Zhou dynastian aikana valtion seremoniat suorittivat hovin palkkaamat shamaanit. Kun aikaa kului, seremonioiden todellinen merkitys unohtui ja niistä tuli pelkkiä juhlia ilman henkistä arvoa. Viimeinen isku valtion organisoimille seremonioille tuli Han dynastian alkuajan hallitsijoilta. jotka päättivät edistää Taolaisuutta. Valtiot lakkasivat palkkaamasta shamaaneja ja Fangshi korvasi heidän asemansa keisarillisessa hovissa ja aristokraattisissa perheissä. Hovishamaanien ja traditionaalisten seremonioiden katoaminen antoivat edelleen jalansijaa uskonnollisen Taolaisuuden kehittymiselle.

Zhang Daoling ja Taolainen Uskonto
Zhang Daoling, oli kotoisin Fengxianista Jiangsun provinssista. Historian mukaan hän oli Kongzin klassikoiden oppinut, mutta keski-ikään tultuaan kiinnostui Laozin opetuksista ja pitkäikäisyyden menetelmistä. Zhang Daoling toimi aikanaan valtion virkamiehenä, mutta ajan poliittisen ilmapiirin epävakaisuus sammutti hänen intonsa poliittisen uran luomiseen. Hän vietti Hangzhoussa Zhejiangissa kymmenen vuotta harjoittamassa yangsheng itsekultivointia Taolaisessa temppelissä. Keisari Shun Di:n hallituskaudella (126-144) hän muutti Sichuaniin oppilaidensa kanssa, jossa vetäytyi Heming - Kurjen Huuto - vuorelle. Siellä Zhang Daoling kertomansa mukaan sai ilmestyksen Lao Zi:ltä, joka antoi hänelle taivaallisen opetuksen, sekä voiman parantaa sairaita ja torjua pahantahtoisia henkiä. Hän vietti viimeiset vuotensa kirjoittamalla kirjoja, talismaaneja valmistamalla, sekä uudistamalla paikallisia uskomuksia, ja lopulta perusti Wudoumi Dao - Viisi Vakkaa Riisiä Taolaisuuden. Tämän uskonnon nimi juontuu siitä, että tullakseen initioiduksi, täytyi lahjoittaa nälkäisten ruokkimiseksi viisi vakallista riisiä.
Zhang Daoling sai paljon seuraajia Sichuanissa ja Kiinan eteläosissa käyttämällä talismaanista vettä ihmisten parantamiseen. Talismaanivesi on seremoniallisesti poltetun loitsupaperipalan tuhkaa sisältävää vettä. Loitsupaperi on keltainen, johon taika on kirjoitettu punaisella. Yleensä paperiin on kirjoitettu rukouksia ja loitsuja hengille ja jumaluuksille. Kirjoituksella siirretään jumaluuden voima talismaaniin. Kun sairas henkilö juo tuhkaa sisältävän veden, tai kun sitä pirskotetaan hänen päälleen, jumaluuden voima tulee potilaaseen ja auttavat taistelussa sairauden aiheuttaneiden pahantahtoisten henkien karkoittamiseksi.
Zhang Daolingin käsissä Taolaisuudesta tuli uskonto. Hän antoi Laozille kunnianimen Taishang Laojun ja nimesi hänet ylimmäksi jumaluudeksi. Daoling ja hänen poikansa kutsuivat itseään Taivaallisiksi Johtajiksi, sekä välittäjiksi jumaluuksien ja uskovaisten välillä. Tärkeintä kuitenkin kaikessa saattoi kuitenkin olla, että tämä uusi uskonto pystyi täyttämään tavallisten ihmisten hengelliset tarpeet.

<<<<< takaisin alkusivulle